Kirja tarkastelee työelämän ajankohtaisia ilmiöitä ja nostaa esiin tulevan kehityksen ituja ja mahdollisuuksia. Tutkimuskohteina ovat työelämän instituutioiden ja rakenteiden muutosten lisäksi toimijoiden haasteet ja käytännöt. Teos valottaa myös työmarkkinoiden muutosta, verkottumista, joustavuuden erilaisia muotoja, kansainvälistymistä ja globalisaatiota. Innovaatioiden tuottamiskyvystä kerrotaan tulleen yritysten kulmakivi. Organisaatioiden kohdalla puhutaan innovaatioiden ohella oppimisesta, joka on olennainen tekijä innovaatioiden tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Innovatiivisten ja oppivien organisaatioiden dynamoina toimivat kyseisessä mallissa työntekijät, joiden keskeisin osaamisalue on jatkuva oppiminen, kehittyminen ja kehittäminen. Innovatiivisissa organisaatioissa työntekijöillä ajatellaan olevan aiempaa parempia mahdollisuuksia oppimiseen ja kehittymiseen.

Uudemmassa innovaatiotutkimuksessa oppimisen ja innovaation käsitteiden nähdään olevan läheisessä vuorovaikutussuhteessa. Innovaatio ei perustu niinkään uusiin löytöihin tai oivalluksiin vaan oppimiseen, joka nojaa olemassa olevan tiedon uudelleenyhdistelyyn tai soveltamiseen. Innovaatioiden tuottamiseksi on saatava aikaan oppimista. Tätä kautta innovaatiopolitiikan yksi keskeinen tehtävä on kannustaa eritasoisten innovaatiojärjestelmien ja -verkostojen toimijoita yhteiseen oppimiseen ja näin lisätä organisaatioissa tapahtuvaa oppimista, mikä palvelee yksittäisten yritysten menestystä ja kansantalouden kasvua. Tiimityö on yksi hyvä esimerkki paljon tutkitusta yksittäisestä innovatiivisesta organisatorisesta käytännöstä.

Työpaikasta ja työelämästä tulee oppimisympäristö, jonka tehtävänä on tarjota yksilölle oppimismahdollisuuksia. Olennaiseksi kiinnostuksen kohteiksi nousevat yksilö ja yksilön ominaisuudet oppijana sekä yksilön oppimista ja kasvua tukevat valmennus- ja kehittämisjärjestelmät. Toisaalta oppilaitoksia ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoita halutaan ”vapauttaa” perinteisen institutionaalisen opetusmallin kahleista. Ideaaliksi on omaksuttu malli, joka johtaa kohti joustavaa ja voimavaraistavaa opiskelija-, osaamis- ja prosessikeskeistä toimintaa. Koulutusmaailman muutoshankkeita verrataan aktiivisesti yritysmaailman tuotanto-organisaatioiden tiimityön muutosprosesseihin eli niin sanottuun JOT-tuotantoon, jonka avulla kehitetään juuri oikeita tuotteita oikeaan aikaan. Vähemmälle huomiolle jää se, että koulutuksen ”tuote” eli osaaminen ja ammattitaito ovat erottamaton osa toimijoita itseään, mikä asettaa huomattavasti monimutkaisempia vaatimuksia pedagogiselle osaamiselle ja johtamiselle kuin valitun toimintamallin edistäjät olettavat.

Rahoittajien kehittämistavoitteena on lyödä kolme suuren mittaluokan kärpästä yhdellä iskulla: vastata työvoiman tarpeeseen, tehostaa koulutusta ja lyhentää opiskeluaikoja sillä tavalla, että sen hyväksyvät sekä opiskelijat että opettajat. Työ on palveluvaltaistunut ja tietotyö on saanut entistä enemmän jalansijaa. Työnteon muodot ovat moninaistuneet, ja työtä on organisoitu uusilla tavoilla. Laajavaikutteisina trendeinä on ollut erilaisten joustavuuden muotojen etsiminen, verkottuminen ja verkostoituminen. Kansainvälistyminen ja globalisaatio ovat tulleet näkyviksi asioiksi työpaikkojen arjessa.

- Johannes Partanen